Työlään ääninauhakäännöksen deadline hiipi äänettömästi vaanimaan viikon päähän tästä päivästä, ja sanoi nyt sieltä PÖÖ! Odotettavissa paniikkia ja aivojen ylikuormitusta maanantain vastaiseen yöhön asti.
Ilmeisesti odotettavissa samalla ajanjaksolla myös auringonpaistetta silmiin. Kevät on ihana, mutta vaatii että siirrän työpisteen (se tarkoittaa kahden puhelinluettelon päälle asetettua läppäriä, ja vanhoja mammuttikaiuttimia, olohuoneen lattialla) johonkin sellaiseen kulmaan, että en saa auringonpistosta. Vexing.
Farscape-rintamalla sellaista, että toinen kausi loppui ja kolmas alkoi kovasti intensiivisissä merkeissä. Olen vähäsen huolestunut siitä, että mitä hyvänsä kuolemia ja muita ravistelevia asioita sarjassa tapahtuu, ne saavat mut itkemään vasta kun mulle näytetään Rygelin reaktio niihin. Mitä on tämä hulluus?
Yllätyksenä tällä toisella katselukerralla on tullut myös se, miten synkkä tämä sarja monella eri tasolla on. En heti muista yhtään vastaavalla tavalla konsistentisti surumielistä tunnelmaa laajalta katselu-uraltani. Visuaalinen ilme tukee tummasävyisyyttä, mutta ilmankin sitä Farscape on sarja menetyksistä ja luopumisesta. Look elsewhere for your feel-good entertainment.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti