Rituaalit ovat onneksi

Tykkään tarinoista siitä, kuinka äänestyspäivänä laittaudutaan hienoimpiin ja syödään juhlapäivällinen. Omassa mikrokulttuurissani ei vaalipäivä ole ollut juhlava, mutta on aina ollut itsestäänselvää, että äänestetään. Nyt olen sitä mieltä, että ainakin isoimmista vaalipäivistä olisi mukavaa tehdä jonkinlainen juhla, niin kuin minun maailmassani on tehty ystävänpäivästä (ystävyys), kiitospäivästä (kiitollisuus elämän hyvistä asioista) ja juutalaisesta pääsiäisestä (kiitollisuus elämän hyvistä asioista hiukan täsmennettynä, toivo paremmasta).

Arvostus

Pidin tänään viimeisen oppitunnin yhdelle esikouluryhmistäni. Sen kuluessa tuli jotakin kautta puheeksi se, että päiväkoti maksaa minulle palkkaa opettamisesta. Tämä oli lapsille syvästi vaikuttava ajatus, ja sai myös heidän hyväksyntänsä. Hyvästejä jättäessämme sanoi yksi lapsista minulle: "Jos mulla olisi nyt kakskyt senttiä, mä antaisin sen sulle." Se oli, vilpittömästi, yksi liikuttavimpia hetkiä opetusurallani.

Öm, otan kakkosen?

Keskustelu kahden kurahousujaan pukevan välillä:

"Arrrmeijatakki."
"Arrrmoa."
"Arrrrrmeijatakki!"
"Arrrrrrmoa!"
"ARRRRRRmeijatakki!"
"ARRRRRRmoa!"

Trendikkäänä

Tapojeni vastaisesti osallistun nyt tässä tällaiseen meemiin. Ideana on, että valitaan yhdeltä artistilta/bändiltä laulunnimiä vastauksiksi kysymyksiin.
Artistini on, tietenkin, Bruce Springsteen.

Are you male or female: Red Headed Woman
Describe yourself: Growin' Up
Describe where you currently live: All the Way Home
How do you feel about yourself: 57 Channels (And Nothing On)
Your best friend is: The Angel
Your favorite color is: All Or Nothing At All
Your favorite form of transportation: Does This Bus Stop at 82nd Street?
What's the weather like: Blinded By the Light
Favorite time of day: Light of Day
If your life was a tv show, what would it be called: Better Days
If you could go anywhere, where would you go: American Land
What is the best advice you have to give: Janey Don't You Lose Heart
If you could change your name, what would it be: Happy
Your favorite food is: Into the Fire
Thought for the Day: From Small Things (Big Things One Day Come)
How you would like to die: Countin' On a Miracle
Your soul's present condition: Livin' In the Future
Your motto: Life Itself

Maiskis!

Eilen ajoin ponia. (Voi olla että pitäisi sanoa jotenkin muuten, mutta sanon noin kuitenkin.) Se on sellaista, että istutaan ravikärryissä ja kaunis ja ymmärtäväinen poni vetää. Kiipesin ihan kylmiltäni kärreihin ja kysyin sitten vasta että mitenkähän tämän saa kääntymään. Saatuani korskean oripojan liikkeelle huusin vielä perääni, että miten ravataan? Ja ka! Käyttöliittymähän on siinä hommassa aivan hieno. Älykäs ja kärsivällinen eläin meni sinne minne tahdoin, pujotteli vähän paalujen välissäkin, ja ravaaminenkin onnistui kivasti; olin kyllä aikonut aloittaa sen vasta hetken päästä ja halusin ensin ponin vain kävelevän vähän nopeammin, mutta annoin epähuomiossa ammattilaiseläimen ymmärtää että hetinyt ravataan. Mutta kuka sitä laskee ravataanko hetinyt vai vasta ihankohta, se oli kivaa! Nyt jos vielä en pärskisi ja niiskuttaisi ja röhisi vimmatusti hevoseläinten lähellä, niin a vot.

Kasvutarina

Sijaistaessani päiväkodissa tämän lukuvuoden aikana olen saanut todistaa toukan kasvamista ihmiseksi. Erästä pientä poikaa on näes aina äidin mukana hakemassa pienenpieni pikkuveli.
Aluksi äiti asetti pikkuveljen pötköttämään seinän viereen lattialle siksi aikaa kun isoveljeä puettiin. Siinä pikkuveli köllötteli hiljaa, pulleana ja tyytyväisenä.
Sitten seurasi pitkä talvi, jonka aikana pikkuveli saapui muodottomaksi pötkyläksi puettuna ja äiti laski hänet istumaan nojalleen seinää vasten. Hän istui siinä hiljaa, pulleana ja tyytyväisenä.
Eräänä päivänä alkukeväästä tapahtui sellainen mullistus, että pikkuveli laskettiin seinää vasten nojalleen seisovassa asennossa. Siinä hän seisoi ja nojaili hiljaa, pulleana ja tyytyväisenä.
Tänään on lopullinen muodonmuutos tapahtunut. Pikkuveli asetettiin seisomaan omille jaloilleen keskelle lattiaa. Hän on kasvanut eroon seinästä. Hän söi tyytyväisenä jotakin sellaista mautonta mitä pienille ihmisille annetaan järsittäväksi ja otti samaan aikaan muutamia askelia eteisessä. Hän osaa kävellä ja syödä yhtä aikaa! Nojaamatta seinään! Eikä hän näytä enää ollenkaan niin pullealta toukalta, vaan isolta pojalta housuissaan ja kävelykengissään. Minä olen liikuttunut.

Keittiössä

Tein äskettäin palviluukeittoa, koska se on kauhean hyvää. Hain luut Hakaniemen hallista ja ostin sieltä kalliilla rahalla myös palsternakkaa, siitä syystä että aivojeni mielestä palsternakka on harvinainen ja kummallinen kasvis, jota ei mitenkään voi saada mistään marketista. Äitini ja sitten koti-Alepani paljastivat minulle totuuden. Alepasta ostin sitten kuitenkin kilotolkulla muita juureksia, koska aivoillani on toinenkin (yhdeksästuhannes) virheellinen käsitys, joka on se, että keittoa keitetään normaalisti yhdelle hengelle noin viisi litraa.
Vietin rattoisan illan kuorien juureksia. Ja kuorien, ja kuorien, ja sitten pilkkoen. Vasemmasta peukalostani veistin kuorimaveitsellä palasen, oikeaan etusormeen sain rakon. Lopuksi pilkoin silkan raivon voimalla, koska niin paljon aloin siinä vihata pilkkomista.
Sitten tietenkin seurasi lihan raaputtaminen irti keitetyistä savuluista, ja sitäkin kesti osapuilleen yhdeksän tuntia, mutta mikään ruuminjäseneni ei vahingoittunut tässä prosessissa.
Nyt olen syönyt palviluukeittoa kolme päivää peräkkäin, ja voin onnellisena sanoa, että jaksan syödä vielä seuraavat viisi, jos keitto ei pilaannu. Tuskasta syntyy hyvä perinneruoka.

Kauneinta on kaipaus

Pieni tyttö: "Tässä on sulle mun piirustus. Se on rakkauspostia!"
Pieni poika: "Ei ole."
Pieni tyttö: "No... mutta ota se sitten kun sulla on kohta synttärit."
Pieni poika: "Ei ole."
Pieni tyttö: "Mutta sitten kun sulla on synttärit, mä tulen sinne ja annan sulle pusun!"
Pieni poika poistuu.

Aivot ja pakkaaminen

Lähden tästä taas ulkomaille, ja olen päättänyt että vaikka matkan pituus saattaa vaihdella, matkatavaroiden määrä ei. Mitään en laita ruumaan. Mutta ikävä kyllä mielipuolisuuteni määrä kuitenkin kasvaa matkan pituuden myötä, joten seison sitten käsimatkatavaralaukkuni päällä ja survon sinne VIELÄ IHAN VAAN NÄÄ 14 PAITAA JA SITTEN NÄÄ KOLMANNET KENGÄT! koska koskaan ei voi tietää, minkä paidan haluaa laittaa päälle huhtikuun ensimmäisenä päivänä, ja jos sataa tai ei sada tai tulee jalkaan rakko kun laittaakin päälle sen viidennen hameen ja sen kanssa sopivat kengät, niin mitäs sitten tehdään?! Ja entä villapuserot? ENTÄ KAIKKI KIRJAT?
Kokemukseni kertoo, että oikeasti käytän matkan aikana vain niitä farkkuja jotka ovat päällä koneeseen mennessä ja vaihdan paitaa tasan sen verran kuin on hygienian kannalta välttämätöntä. Mielipuolinen aivoni sivuuttaa tiedon. Valinnanvara on elintärkeää!

Siinäpä ne

Mies metroasemalla täyttä kurkkua: "LAMA! TYÖTTÖMYYS! PERKELE!"

Predestinaatio

Minä tarvitsen kivat, siistit kävelykengät, joilla voi kävellä keväällä kun on liian kylmä sandaaleille ja kesällä kun ei ole sandaalien hetki. Tarvitsen jo ensi viikoksi. Lähdinpä sellaisia ostamaan, vaikka hyvin jo tässä iässä tiedänkin miten siinä käy. Sain siis taas tuntumaa siihen, miltä tuntuu elää niin, että kaikki on ennalta määrättyä eikä siihen mikään oma toimi vaikuta. Kävin läpi kenkäkaupat, kuuliaisesti kysyin myyjältä löytyisikö yksiä kivoja myös minun kokoani, kaiken tein sääntöjen mukaan. Sitten päästiin siihen kohtaan, kun kotibussin lähtöön on vielä 25 minuuttia ja täytyy tappaa aikaa piipahtamalla viereisessä vaatekaupassa. Ja sitten ollaan kotona kalliiden housujen ja vielä kalliimman hameen kanssa, joille ei ole erityistä tarvetta. Ilman niitä kenkiä, joille on aivan erityinen tarve.
Haaveeni on, että jonakin päivänä vielä voin rimpuilla irti kohtalosta edes sen verran, että ne tarpeettomat tarvikkeet eivät maksaisi ihan kauheasti.

Se on TIE!

Mistä tietää elävänsä tulevaisuudessa? Siitä, että moottoritie suljetaan liikenteeltä ohjelmistopäivityksen vuoksi.

Älä sano mitään!

Aivoni päättivät odottamattomasti olla tänä iltana skarpit ja sanoivat minulle ilman mitään ulkoista syytä, että katsopa josko intternetistä löytyisi Studio Julmahuvin ikoninen, haluaisin sanoa seminal, sketsi Roudasta rospuuttoon. Löytyyhän se tietenkin. Tehkää niin kuin minä ja katsokaa se nyt taas, koska se tuo ilon.

Viisauden alku

Hammaslääkäri se on leppoisa asia, mutta suuhygienisti! Se on ankara ammatti, jossa tuomiopäivän pasuunaa toitotetaan. Minun suuni sai onneksi hygienistin hyväksynnän noin laajalti, mutta herran ja ientulehduksen pelko iskostettiin sydämeeni. Pieni ientulehdus, vaikket sitä huomaisi, se on sydämen ja koko elimistön tuho! Suu on tulehdusportti koko ruumiiseen! Ja täynnä ELÄVIÄ bakteereita, jotka vaanivat henkeämme.
Valkaiseva hammastahna puolestaan on hampaiden tuho; ei mitään markkinoilla olevaa hammastahnaa nyt varsinaisesti hyvänä voi pitää ihmisen terveydelle, mutta mitä ikinä teetkin, niin mitään monitehoista hammastahnaa ei pidä suusi lähelle viemän! Harjata pitää hampaita ja suuta, mutta ei liian usein, harvoin eikä varsinkaan väärään aikaan. Jos tahdot pilata elämäsi, harjaa valkaisevalla tahnalla väärään aikaan päivästä. Takuuvarma keino.
Syöminen olisi parempi lopettaa, se on todella vaarallista hampaille. Jos sitä nyt kuitenkin on pakko tehdä, niin ei väärään aikaan päivästä! Juhlapäivinä sopii syödä, jos ei liian usein juhli.
Lopuksi lohdullinen tieto: yksi asia maailmassa on hyvä ja turvallinen. Sitä saa tehdä ja rakastaa. Se asia on hammaslangan käyttäminen. Sitä jos ryhdymme tekemään 16 tuntia päivässä, jää kaikki vaarallinen ja tuhoisa näppärästi samalla pois ja ientaskut ovat puhtaat ja onnelliset.