perjantaina, toukokuuta 29, 2009

Arvostus

Pidin tänään viimeisen oppitunnin yhdelle esikouluryhmistäni. Sen kuluessa tuli jotakin kautta puheeksi se, että päiväkoti maksaa minulle palkkaa opettamisesta. Tämä oli lapsille syvästi vaikuttava ajatus, ja sai myös heidän hyväksyntänsä. Hyvästejä jättäessämme sanoi yksi lapsista minulle: "Jos mulla olisi nyt kakskyt senttiä, mä antaisin sen sulle." Se oli, vilpittömästi, yksi liikuttavimpia hetkiä opetusurallani.

torstaina, toukokuuta 28, 2009

Öm, otan kakkosen?

Keskustelu kahden kurahousujaan pukevan välillä:

"Arrrmeijatakki."
"Arrrmoa."
"Arrrrrmeijatakki!"
"Arrrrrrmoa!"
"ARRRRRRmeijatakki!"
"ARRRRRRmoa!"

lauantaina, toukokuuta 16, 2009

Trendikkäänä

Tapojeni vastaisesti osallistun nyt tässä tällaiseen meemiin. Ideana on, että valitaan yhdeltä artistilta/bändiltä laulunnimiä vastauksiksi kysymyksiin.
Artistini on, tietenkin, Bruce Springsteen.

Are you male or female: Red Headed Woman
Describe yourself: Growin' Up
Describe where you currently live: All the Way Home
How do you feel about yourself: 57 Channels (And Nothing On)
Your best friend is: The Angel
Your favorite color is: All Or Nothing At All
Your favorite form of transportation: Does This Bus Stop at 82nd Street?
What's the weather like: Blinded By the Light
Favorite time of day: Light of Day
If your life was a tv show, what would it be called: Better Days
If you could go anywhere, where would you go: American Land
What is the best advice you have to give: Janey Don't You Lose Heart
If you could change your name, what would it be: Happy
Your favorite food is: Into the Fire
Thought for the Day: From Small Things (Big Things One Day Come)
How you would like to die: Countin' On a Miracle
Your soul's present condition: Livin' In the Future
Your motto: Life Itself

lauantaina, toukokuuta 09, 2009

Maiskis!

Eilen ajoin ponia. (Voi olla että pitäisi sanoa jotenkin muuten, mutta sanon noin kuitenkin.) Se on sellaista, että istutaan ravikärryissä ja kaunis ja ymmärtäväinen poni vetää. Kiipesin ihan kylmiltäni kärreihin ja kysyin sitten vasta että mitenkähän tämän saa kääntymään. Saatuani korskean oripojan liikkeelle huusin vielä perääni, että miten ravataan? Ja ka! Käyttöliittymähän on siinä hommassa aivan hieno. Älykäs ja kärsivällinen eläin meni sinne minne tahdoin, pujotteli vähän paalujen välissäkin, ja ravaaminenkin onnistui kivasti; olin kyllä aikonut aloittaa sen vasta hetken päästä ja halusin ensin ponin vain kävelevän vähän nopeammin, mutta annoin epähuomiossa ammattilaiseläimen ymmärtää että hetinyt ravataan. Mutta kuka sitä laskee ravataanko hetinyt vai vasta ihankohta, se oli kivaa! Nyt jos vielä en pärskisi ja niiskuttaisi ja röhisi vimmatusti hevoseläinten lähellä, niin a vot.

keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009

Kasvutarina

Sijaistaessani päiväkodissa tämän lukuvuoden aikana olen saanut todistaa toukan kasvamista ihmiseksi. Erästä pientä poikaa on näes aina äidin mukana hakemassa pienenpieni pikkuveli.
Aluksi äiti asetti pikkuveljen pötköttämään seinän viereen lattialle siksi aikaa kun isoveljeä puettiin. Siinä pikkuveli köllötteli hiljaa, pulleana ja tyytyväisenä.
Sitten seurasi pitkä talvi, jonka aikana pikkuveli saapui muodottomaksi pötkyläksi puettuna ja äiti laski hänet istumaan nojalleen seinää vasten. Hän istui siinä hiljaa, pulleana ja tyytyväisenä.
Eräänä päivänä alkukeväästä tapahtui sellainen mullistus, että pikkuveli laskettiin seinää vasten nojalleen seisovassa asennossa. Siinä hän seisoi ja nojaili hiljaa, pulleana ja tyytyväisenä.
Tänään on lopullinen muodonmuutos tapahtunut. Pikkuveli asetettiin seisomaan omille jaloilleen keskelle lattiaa. Hän on kasvanut eroon seinästä. Hän söi tyytyväisenä jotakin sellaista mautonta mitä pienille ihmisille annetaan järsittäväksi ja otti samaan aikaan muutamia askelia eteisessä. Hän osaa kävellä ja syödä yhtä aikaa! Nojaamatta seinään! Eikä hän näytä enää ollenkaan niin pullealta toukalta, vaan isolta pojalta housuissaan ja kävelykengissään. Minä olen liikuttunut.