Kulissien takana

Vielä radiosta sen verran, että minä en kuuntele Radio Helsinkiä. Se ei ole kannanotto, vaan arvelen hyvinkin, että jos kuuntelisin radiosta jotakin muuta kuin aamuisin niitä Marjaa, Ileä ja vähäsen Peltsiä, niin kuuntelisin Radio Helsinkiä. (Tarkalleen ottaen altistun elämässäni liiallisen ja tuskallisen paljon myös Radio Suomelle ja sen Kansanradiolle sekä Kimurantille, koska istun viikonloppuisin aika usein vanhempieni autossa. Ja hittilistaradioille, koska istun bussissa etupenkissä.) Kuitenkin on niin, että Elämää radioasemalla on suosikkiblogini. (Tämänpäiväinen entry selittää miksi.)

Alkaen lapsena näkemästäni Making of Gone With the Wind -dokumentista olen myös usein tykännyt making of -dokkareista enemmän kuin niistä elokuvista tai sarjoista joista ne kertovat. Joku Titanic-leffan making of sai mut aikanaan aivan kananlihalle, enkä koskaan (ei, en milloinkaan!) väsy katselemaan LotR-leffojen ekstroja. Ne ovat taikaa! Ostin Supernaturalin ekan kauden dvd:llä pelkästään ekstrojen takia. Tylsänkuuloisia leffoja olen ensikatsellut joskus suoraan kommenttiraidan keralla, koska siellä se kiinnostavuus kuitenkin aina on. Tällä hetkellä kaihertaa pahasti se, että olen kuullut Farscape-bokseissa olevan suuria määriä ekstroja. Maailmassa ei pidä oleman ekstroja, joita minä en näe.