Näinä aikoina suosikkini kaikista niistä kolmestasadastatuhannesta tv-sarjasta joita seuraan on Supernatural. Ekalla kaudella en vielä rakastunut, vaikka olin aivan mukavasti viihdytetty enkä yhtäkään jaksoa jättänyt näkemäti. Sitten tuli kakkoskauden ensimmäinen jakso, joka sai mut suoristautumaan tuolissani. Siitä eteenpäin onkin ollut vääjäämätöntä menoa. Kausi paranee paranemistaan, ja kaikki on ihanaista.
Miksi se on kaikkeista paras? Koska siinä on tasan kaksi vakituista hahmoa, ja recurringejäkin niukasti. Koska siinä on toistaiseksi onnistuttu välttymään loppuunkäytetyltä, epäkuollutta olemassaoloaan jatkavalta romanttiselta konventiolta. Koska siinä asioilla ja tapahtumilla on seuraamuksia, niin hahmojen tunnemaailmassa kuin käytännössäkin. Koska siinä hahmot kehittyvät johdonmukaisesti ja itselleen tosina pysyen. Koska siinä luodataan perheen dynamiikkaa kiinnostavammin kuin missään aikoihin. Koska se on fiksu. Koska se itkettää ja naurattaa.
Ja myös koska siinä on Jensen Ackles ja Jared Padalecki, ja koska siinä on hirviöitä ja aaveita ja demoneita, ja koska siinä on vuoden -67 Chevy Impala.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti