Läheisriippuvuutta

Tulee kirjojen uudelleenlukemisen kausia. Joskus vain täytyy lukea kaikki Stephen Kingit uusiksi, tai kaikki Connie Willisit, tai kaikki Tony Hillermanit, tai Cardin Speaker for the Dead, tai Waltarin Neljä päivänlaskua. Heti nyt.
Myös näiden kausien ulkopuolella on mieleni taka-alalla jatkuvasti pyörivä lista kirjoja, joita juuri sillä minuutilla teoriassa tahtoisin lukea. Istuskelen bussissa, ja oivallan että juuri sillä hetkellä tahtoisin ehdottomasti lukea Diana Gabaldonin Outlanderia. Ruokakaupassa iskee hinku päästä heti lukemaan Mary Willis Walkerin Under the Beetle's Cellar. Nukkumaanmennessä tuntuu, että ainoa oikea kirjailija juuri nyt on Leena Lehtolainen. Nämä tuntemukset eivät suuren osan aikaa johda siihen että suorastaan hakisin kirjan hyllystä ja lukisin sitä, mutta mun on ehdottomasti tiedettävä että voisin niin tehdä. Jos tahtoisin, voisin kolmelta yöllä nousta sängystä ja hakea hyllystä sen kirjan, joka äkkiä kolkutti mieleni ovea ja herätti unesta. Tämä on aivan ratkaisevaa kaikenlaisen mielenrauhan, perusturvallisuuden ja elämänlaadun kannalta. Kirjojen täytyy asua minun kanssa.