Eilen oli rankka ilta, kun ensin oli Suomi ja USA ja sitten oli Euroviisuja. Maksimaalisen jännä lätkämatsi otti jo heti voimille, koska emotionaalinen akrobatia on vaativa laji. Kun USA teki maalin, oli tietenkin harmistus, ja kun taas Suomi teki maalin, oli yhtäaikainen ilahdus sekä harmistus vastustajan reippaan maalivahdin puolesta. "Iiii! Jes! Hurraa! Älä sinä poikaparka välitä, hyvin se meni, ei se ollu sinun syy! Älä näytä tolta! Oi toista! Kyllä se menee paremmin ens kerralla!"
Viisujen semifinaali koetteli kykyjä toisella tapaa, mutta ei pitkästyksen, riemastuksen ja kauhun kokeminen samanaikaisesti ole kuulkaa sekään mitään helppoa. Tärkeää harjoitusta lauantain varsinaista tapahtumaa varten. "Mikä... Mikä...? Hyvä Luoja, nosta minut pois! Ahhahhaa! Au! Mitä...? Mikä toi on? Iik, heh! Loppuuko tää? Aaaagh! Mahtavaa! Loppuuko tää koskaan?!"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti