Pähkinänkuoressa

Tänään luin kirjan, jonka ansiosta minun ei koskaan tarvitse kirjoittaa omaelämäkertaa. Siinä Pieni koiraeläin halusi pitää syntymäpäiväjuhlat. Se kirjoitti kutsuihin "Tulka minun syntäreile homenna kol 12," leipoi sekavan ja improvisaatiotaiteellisen kakun, ja ryhtyi odottamaan juhlapäivää. Syntymäpäivän aamuna Pieni koiraeläin tuli ajatelleeksi ettei ollut suorastaan vienyt kutsuja minnekään, ja pinkaisi sanomaan ystävälleen Suurelle koiraeläimelle, että vie tästä kaikille kutsu. Palasi kotiin ja odotti vieraita. Niitä ei tullut, ja Pieni koiraeläin maistoi hiukan taiteellista kakkuaan, kunnes se loppui. Seuraavana päivänä ystävät kolkuttivat ovelle ja selittivät Pienelle koiraeläimelle, että eilisen huominen on nyt, vaikka toissapäivän huominen olikin eilen. Pieni koiraeläin sanoi ettei ymmärrä, ja sanoi myös että kakkua ei ole koska se on syöty. Ystävät sanoivat että älä huoli, ja lahjapaketeista paljastui lautasliinoja, kynttilöitä ja hieno täytekakku. Siinä se kaikki on, lastenkirjassa tiiviisti kerrottuna ja värikkäiden kuvien keralla! Minun elämä!

Kaupassa ei ollut Panang Curry Chickeniä. Miten kaupassa voi olla olematta Panang Curry Chickeniä? Modernissa maassa! Joudun syömään Red Curry Chickeniä. Piimän kanssa.