Katselin elokuvan Riding the Bullet. Kingin tarina ei ole suosikkejani, eikä elokuva ole kovin kummoinen. Kiinnostavaa on se, että elokuva on tunnelmaltaan, teemoiltaan ja tapahtumiltaan kovasti uskollinen alkuperäiselle pitkälle novellille. Se on hiukan erikoinen ratkaisu, koska tarina on pohdiskeleva ja päänsisäinen, eikä kingmäiseen tapaan edusta oikeastaan mitään tiettyä genreä: on eläviä kuolleita ja pelkoa, mutta kaikki on hidasta ja pohdiskelevaa ja luotaa monimutkaista äiti-lapsisuhdetta ja aikuistuvan nuoren miehen psyykeä. Kauhuksi tätä ei voi nimittää, vaikka klassiset kauhuelementit tekevät hankalaksi mihinkään muuhunkaan genreen luokittelemisen. Tämä Kingin omaleimainen ääni toimii kirjana, mutta on elokuvana outo lintu. Kingin Constant Reader kun olen, tämä metatason pohtiminen ja vertaileminen motivoi minua juuri sen verran, ettei oudon ja hiukan tarpeettoman elokuvan katsominen mennyt hukkaan.
Jeff Goldblumin uusi sarja Raines tyssäsi lyhyeen, mutta Goldblumin faneille (kuka ei ole Goldblumin fani? Kysyn vaan.) ne muutamat jaksot ovat näkemisen arvoiset. Jeff on siinä hyvä, ja lisäksi ihana. Ja sarjakin on aivan kelpo, omiensa joukossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti