Juuret

Minulla ei ole lempparikirjailijaa, eikä -bändiä tai -muusikkoa. Tärkeitä ja hyviä on liikaa, ja liian erilaisia, kuten ihmisillä on. Mutta minulla on kyllä sen sijaan kaikkein omin kirjailija, ja kaikkein omin muusikko. Ne ovat Stephen King ja Bruce Springsteen. Molempiin kiinnyin formatiivisina lapsuusvuosina lähtemättömällä tavalla, ja molemmat ovat erottamaton osa selkäydintäni ja elämääni. Kaikenlaiset lapsuuden melskeet ja murrosiän kuohut on näiden setien tuella luovittu. Molempien uusikin tuotanto herättää sydämessäni ilahdusta, eikä edes pelkästään refleksinomaista. Vanhat klassikot ovat iäti aktiivisessa kulutuksessa. Nämä miehet eivät paini samassa sarjassa kuin myöhempien aikojen hupsutukseni; kun laitan Darkness on the Edge of Townin soimaan tai avaan illalla sängyssä Four Past Midnightin, tuntuu kuin tulisin kotiin.