tiistaina, helmikuuta 12, 2008

Välillinen vietti

Isäni on innokas penkkiurheilija. Pienenä lapsena mielipiteeni maailmanjärjestyksestä oli se, että meillä äiti määrää paitsi urheiluohjelmista isi. Minä olen tässä asiassa isäni tytär; kun osun näkemään mitä tahansa kilpailutoimintaa, jään sitä innolla seuraamaan. Tänään juuri ampumahiihtoa, mutta kaikki käy. Tikanheitto, autokilpailut, pyöräily, pokeri, biljardi, mäkihyppy, uimahypyt, golf. Erityissuosikkini on amerikkalainen jalkapallo, yleisurheilu on myös sydäntä kovin lähellä. Taipumukseni ulottuu myös tietokonetta ynnä muita pelikoneita vastaan kilpailemiseen: viihdyn tuntikausia, jos minun sallitaan katsoa kun joku pelaa tietokoneella tai konsolilla. Tai jos jotkut pelaavat korttia. Tai jos virta kuljettaa tikkuja sillan ali.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kunhan koittaa aamun koi ja kesä ja kärpäset, kokeilkaamme yhdessä tuota dopingin seuraamista ulkosalla. Puistomaisema on yleisesti hyvä. Siihen voi itsekin osallistua, ja douppaus, jos jokin, on suomalaiskansallisesti suosittu urheilun muoto.

Korttipelikin saattaisi olla niitä suorituksen lajeja, jotka kenties tulisivat kuuloon.

Taijamai kirjoitti...

Uno!

Anonyymi kirjoitti...

Fluxx!!