Akatemia

Opetin tänään, sijaisen ominaisuudessa, kolmevuotiaita. Olen tottunut auttamaan heitä pukemisessa ja pohtimaan heidän kanssaan maailman menoa, mutta varsinaista istutaanpa-pöydän-ääreen-ja-tehdään-tehtäviä -opettamista olen tottunut tekemään kuusivuotiaiden kanssa. Siinäpä oltiin sitten koko porukka pihalla. Lapset sohottivat väriliiduilla tehtäväpaperin suuntaan ja ope sanoi paljon "Umm... okei! Joo! Tosi... niinku, joo!" Kyllä on iso harppaus näistä pienistä esikoululaisiin.
Kun oli paljon väriä paperissa ja ajattelin että nyt saa kyllä riittää, kysyin lapsilta osaavatko he kirjoittaa oman nimensä siihen. Kyllä, ehdottomasti, vastasivat kaikki lapset. Yksi kirjoitti nimensä. Toinen kirjoitti nimestään eräät kolme kirjainta. Kaksi sohotti väriliidulla vielä vähän lisää paperin suuntaan. Yksi kirjoitti H. Kehuin häntä, koska H tosiaan esiintyy hänen nimessään, viimeisenä kirjaimena. Hän kysyi mitä siihen alkuun tuleekaan. Sanoin, että ekaksi tulee N. Hän nyökkäsi, piirsi paperiin pitkähkön vaakasuoran viivan ja totesi: "I wrote N this way now."