Aikuisuus

Ihmiseni puhuu totuuden sanoja aikuisuudesta ja kypsymättömyydestä blogissansa täällä. Minulla on kanssa nokan koputtamista aikuisuuden määritelmästä sen takia, että ihmiset tuntuvat usein ihan itse määrittävän aikuisuuden itsensä kohdalla niin, että se ei voi eikä saa olla mitään kivaa. Häkellyttävän usein törmään fiksujen, kauniiden ja ihastuttavien ihmisten kanssa sellaiseen, että he sanovat: "En taida koskaan kasvaa aikuiseksi - ja kukapa haluaisikaan." No, kuulkaa, minä olen kasvanut. Minä olen huithapeli. Olen epäjärjestelmällinen, epäkäytännöllinen, akuutisti rahaton, laiska, saamaton, vajavainen ja paheellinen aikuinen. Minulla on usein tavattoman hauskaa. Pelaan höpsöjä pelejä, katson höpsöjä elokuvia, vastustan aikaisia aamuherätyksiä, toimin mielijohteiden mukaan. Haluan järjestää neppauskilpailun. Haluan maata selälläni maassa. En omista asuntoa, en osakkeita, en luottokorttia. Eikä minulla ole yhtään lasta. Minä olen silti aikuinen, ja aikuisena on ihanaa olla! Muistan ajan kun en ollut, enkä vaihtaisi takaisin.