Oikein silmin

Elämäkerrat ovat ihana asia. Taianomainen, suorastaan. Kun jonkun elämään oikein kunnolla syvennytään, se tempaa aina mukaansa ihan kokonaan. Ei haittaa yhtään se, jos en ole konsaan aiemmin kuullut mitään siitä henkilöstä, johon syvennytään; yhtä lumoavaa on lukea äidin kirjahyllystä vahingossa löytynyttä teosta jostakusta 70-luvulla korkeana virkamiehenä olleesta sedästä kuin Lauren Bacallistakin. Hankalaa on se, että kun on lukenut yhden elämäkerran Cary Grantista tai kuningatar Viktoriasta, tahtoisi ostaa niitä viisi lisää. Koska mitäpä jos toinen kirjoittaja tietää tai on valmis sanomaan Caryn suhteesta naisiin tai Viktorian ja Benjamin Disraelin väleistä jotakin enemmän? Mitä jos lukemani teoksen ilmestyttyä on saatu tietää jotakin lisää? Mitä jos on ihan toisenlainen perspektiivi jollakulla toisella kirjoittajalla? Mitä Elton Johnille kuuluu sen jälkeen kun elämäkerta julkaistiin? Onko hän onnellinen? Minua mietityttää se.