Menin kampaajalle ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen, huolellisesti valmistautuneena puolustamaan toiveitani hiusten lyhentämisestä kunnolla. Yleensä kampaajatäti saa aina tahtonsa läpi. Nyt olin päättänyt olla antamatta periksi. Hartiapituus! Siitä en tingi. En vaikka kampaaja olisi millaisella tuulella. En tingi! Ylitseni ei kävellä!
Paikalla oli tyttö, joka ei aiemmin ole leikannut hiuksiani. Hän kysyi mitä tehtäisiin. Sanoin, että no keveyttä ja ryhtiä ja ilmavuutta, mutta myös pituutta paljon pois. Kunnolla! Hartiapituus! Se kasvaa takaisin! Se on aivan hyvä pituus, enkä halua käydä koko ajan... hei..?
Tyttö ei väittänyt ollenkaan vastaan. Hän nyökkäsi rivakasti, ja ennen kuin olin tästä toipunut ja alkanut muodostaa uutta strategiaa, hän oli kerrostanut tai keventänyt, tai jotakin muuta kampausteknistä, hiuksistani puolet pois. Enkä nyt tarkoita pituutta, vaan paksuutta. Hän otti hiukseni pois! Jonkinlaisella höylällä. Astuin ulos pöllämystyneenä. Hiukseni ovat aika lailla sen pituiset kuin halusinkin. Lisäksi ne ovat vähäiset ja epämääräisen muodikkaat. Peilistä katsoo joku ihan vieras.
Nyt on puoli vuotta aikaa muodostaa taktiikka tämän tytön varalta. Tulen olemaan valmis.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Jos haluat lainata hevospiiskan, mulla on sellainen. :)
Kuva!
Suhtaudun jäätävällä kauhulla ihmisiin, jotka tuosta vain pudottelevat sotajuttuja ihmisten hiuksien julmasta leikkaamisesta. Näen tästä luultavasti karmeita painajaisia lähiviikot. Stressilomalle on välitön tarve.
Katselin viimeksi kampaajalla käydessäni kauhuissani, miten vyötärölle ulottuvasta paksusta ja komeasta fledasta tehtiin pitkä ja surkea liuhu juurikin ohentamalla. Pituus pysyi jokseenkin samana. Lyhyemmässä tukassa toi onneks skulaa ihan hyvin, jos tyyppi osaa asiansa, mutta tuo oli aika kaameaa katsottavaa. Onneks itelläni oli luottotäti.
Voisko olla et kaikkialle matkiutuva japanimuoti ois tulossa hiuksiinkin? Taalla ei muuta tehda kui ohenneta.
Mista tulee mieleen etta. Joskus voi kayda hyvinkin, huolet pois! Minapa kun menin viimeksi leikkuuseen niin oli mukana monta stressia ja boostattua asennetta, selventava kuva (tai no, kolme), sanalista, sanakirja ja valmiiksopetellut selostavat eleet etta alkaa nyt ihmeessa ohentako, ja ottakaa edesta vahemman. Ehdin sanoa hmm, umm, tuota, kun tytto ehdotti parilla japaninkielen sanalla (joita en ite olis osannut tuottaa mut ymmarsin) etta tehtaisko [juuri niinkuin halusin]. Ja sit tehtiin.
Lähetä kommentti