Väsynyt mutta onnellinen

Kotona taas. Kuuliaisena otin siellä kuviakin, vaikka en niin paljon kuin oikeat ihmiset.

Eilen ennen kotiinlähtöä oltiin siis Cam-joella punttaamassa. Reippain mielin kokeilin itsekin työntää venettä, erittäin heikoin tuloksin. Tavattoman, huomiotaherättävän heikoin tuloksin. Kukaan ei kuitenkaan menettänyt henkeään, eikä edes pudonnut veteen, joten laskettakoon voitoksi. Lopun aikaa vietin autuaan onnellisena istuksien auringossa muiden puntatessa. Seurueen muut ensikertalaiset olivat kaikki käytännön ihmisiä ja muutenkin fiksuja ja kauniita, ja punttasivat kuin vanhat tekijät (paitsi saksalainen, joka sentään edes hiukkasen osallistui kanssani huumorisisällön tuotantoon).
Ihmisenhän annetaan ymmärtää, että punting on the river Cam on ideasisällöltään sellainen, että joku saa terveellistä ja järkevää liikuntaa, ja kaikki saavat sivistyneesti katsella pittoreskiä maisemaa. Tämä on sinänsä totta, mutta hiukan epärelevanttia. Tulkaatten täten tietämään, että punttaamisen nerokkuus ja viehätys on sen mielipuolisessa luonteessa.
Joki on kapea, ja ainakin hyvällä säällä melko lailla kirjaimellisesti täynnä väkeä. Väestä suuri osa on turisteja ja taitamattomia. Veneet siksakkaavat villisti joen laidasta toiseen, ajautuvat poikittain kaikkien muiden veneiden eteen, törmäävät siltoihin ja ennen kaikkea toisiin veneisiin, ja kaikki on kokonaisuudessaan kuin erityisen kauniilla ja märällä törmäilyautoradalla. Suuri ihmiskunnan yhteisyyden tunne vallitsee, kun japanilaiset, saksalaiset, suomalaiset ja britit karjuvat toisilleen "Look out! WE'RE RAMMING YOU!" ja "Sorry about that! Sor-- LOOK OUT! RAMMING!" sekä myös "DUCK! DUCK! There's a bridge!"
Mitään niin hauskaa emme minä ja saksalainen olleet aikoihin nähneet. Suuri oli hihityksen ja jaetun ilon määrä, ja parempaa tapaa lopettaa lomaa en saata kuvitella.