Kävin Kanadan-vieraan kanssa Ateneumissa, jossa voi käydä ainakin kerran vuodessa täysin motivoituneena, kun siellä vaihtuu valikoima moninaisin tavoin. Kesänäyttely Musiikki ja hiljaisuus ansioitui tarjoamalla runsaasti ikisuosikkiani Gallen-Kallelaa sekä myös Simbergiä. (Linkkaan jälkimmäisen englanninkieliseen Wikiin sen johdosta, että siinä kerrotaan asioita, toisin kuin suomenkielisessä. Nurjankierteistä touhua.) Toinen vaihtuva näyttely tarjosi kirkkaita värejä ja haravan, joka kolisi pyöränpinnoja vasten. Aika hieno oli se. Näyttely, ei niinkään harava.
Helle vähän ottaa voimille niinä hetkinä, kun ihminen ei ole ilmastokontrolloidussa taidemuseossa eikä makaamassa Siwan jäätelöaltaassa. Näitä hetkiä osuu minulle hätkähdyttävän monta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti