Maa, aukea allani

Uusi sohva tuli. Tuskallisimpia kokemuksia varhaiskeski-ikäisessä elämässäni: salskeat nuoret miehet kantoivat jättimäisen esineen portaita viidenteen kerrokseen vuodesohvamekanismin ponnahdellessa vapautuneesti auki kerrosten välillä, painivat puoli tuntia hirviön ja ovenpielien kanssa, kompastelivat asuntoni sedimenttikerroksiin, hengittivät pölyä, konttasivat, irrottivat ovia saranoiltaan ja saivat haavoja. Minä seisoskelin ja päivittelin. Kissani valvoi ylväänä raadantaa ymmärtämättä edes hävetä minun laillani. Verellä, hiellä ja häpeällä on tämä sohva lunastettu, ja se on mystinen ja mahtava. Jos istun siihen, se oletettavasti nielee minut jälkeä jättämättä ja kutsuu lumivyörypeiton jakamaan saaliin. Pääsenpä häpeästä.