Aloitin pitkään aikomani Astrid Lindgren -kertauksen Mio, poikani Miolla. Se oli lapsena kauhean vaikuttava kirja - synkkä ja pelottava, mutta ei liian. Impakti on näin aikuisena vähäisempi, mutta on se mukava kirja silti olemassa. Olisi kiva, jos olisi joku sopivanikäinen henkilö jolle lukea sitä ääneen; yhteiskokemuksena jonkun varsinaista kohderyhmää edustavan kanssa se olisi luultavasti erinomainen juttu.
Sivistyin lisäksi taas elokuvamaailmasta, tällä kertaa Dellamorte Dellamoren avulla. Siinäpä elokuva, joka ei ole lintu eikä kala. Eikä nisäkäs. Mutta varsin viehko otus silti. Sietäisi uusintakatselun.
Niin joo, siinä on Anna Falchi. Anna voisi olla uuden ajan Sirpa Lane, paitsi että on kauneudestaan huolimatta hiukan vähemmän hurmaava kuin oikea Sirpa oli. Je ne sais quoi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti