Rentous

Olin sijaistaessani eilen ja toissapäivänä pienten päiväunihuoneessa. Se on yleensä aina mukavan rentouttavaa ja rauhallista, kuten ymmärtää saattaa. Mikäs on ihmisen lueskellessa ja katsellessa enkelimäisiä nukkujia. Vastoin odotuksia on kuitenkin ilmennyt, että a) päiväunihuoneesta voidaan tehdä oleellisesti vähemmän levollinen ja mukava, ja b) joku tässä maailmassa tahtoo tehdä siitä sellaisen. Sitten viime kokemukseni oli sinne ilmestynyt rentoutumislevyjä. Nämä ovat sellaisia, että toisessa niistä kuuluu korviavihlovaa delfiinien kirkunaa ja vingahtelua ja sekaan on ripoteltu hajanaisia ja epämääräisiä plinkahduksia ja plonkahduksia syntikkamusiikkia; toisessa on samankaltaisen pseudomusiikillisen äänimaailman seassa toisenlaista kirkunaa, mörinää, ulvahduksia ja piipitystä, ja se on kuulemma sademetsän ääntä.
No, tämähän ei vielä sellaisenaan saata pilata minun rentouttavaa tuokiotani, koska eivät ne levyt ääntele ellen laita niitä soittimeen. Mutta ka, lapsetpa sanovat ensimmäiseksi, että laita heti sitä sademetsä-ääntä tulemaan. Myös delfiinejä toivottiin. Ja kun toiveikkaana annoin infernaalisen metelin laantua jonkin ajan kuluttua, oli välittömästi pieni pää ylhäällä kuiskaamassa kuuluvasti, että "I want to listen to the wainfowest!"
Siinä me sitten yhdessä rentouduimme. Kuka enemmän ja kuka hiukan päänsärkyisen vähemmän.