On hauskaa kuinka jotkut ovat vauvana levottomia ja jotkut tyyniä. Jotkut vääntelehtivät ja tahtovat että vaihdetaan asentoa sylissä koko ajan, ja sylistä pois ei herranen aika sentään ainakaan mennä ollenkaan. Jatkuvasti on oltava uudenlaista virikettä ja huvitusta ja liikettä, ja naamalla vaihtuu leveä virne mutristeluun ja taas takaisin onnen hyminään monta kertaa minuutissa. Sitten on toisia, jotka makaavat levollisina lattialla itsekseen, liikuttelevat sormiaan ja pohtivat tätä ja muita maailman ilmiöitä, ja antavat muiden ihmisten kaikin mokomin puuhastella lähistöllä omiaan, kunhan vain eivät päästä Nälkää taikka Väsyä tulemaan kimppuun. Sylissä nämä toiset istuvat aloillaan ja katsovat kiinteästi muita ihmisiä näiden puhuessa toisilleen. Jos pelkkä ihmisten hassujen naamojen tarkkailu alkaa jossakin vaiheessa pitkästyttää, nämä vauvat saattavat huvittaa itseään laittamalla hiljaa ja miettiväisinä nyrkin suuhunsa ja jyystämällä sitä.
Toivon että pääsen näkemään millaisia nuoria ja aikuisia näistä erityyppisistä henkilöistä venähtää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Yhtena datapisteena voin kertoa, etta tamantyyppiseksi venahtanyt ihminen taas ei ollut vauvana kumpaakaan kuvailemastasi prototyypista, vaan huitovan haluton istumaan sylissa hetkeakaan, koska piti paasta itsekseen konttaamaan ympariinsa, tyontamaan sormet joka koloon ja kolauttamaan paa joka kulmaan. Tasta on useampikin todistajanlausunto olemassa.
Toivottavasti tama auttaa komprehensiivisen vauvateorian muodostamisessa!
Nämä hypoteettiset esimerkkitapaushenkilöt eivät kumpikaan osaa vielä liikkua omin voimin :). Sylissä hötkytetyksi tuleminen lienee korvike konttaamiselle ja päänsä lyömiselle.
Lähetä kommentti