On se vaan ollut kertakaikkiaan hienoa, kun on ollut lunta. Maassa! Aurauskasoja! Ihan on kuin vanhoina aikoina. Naapurin lapset laskee takapihalla mäkeä ja kaikki on kovin kaunista. Niitä ihastuttavia myräköitähän on ollut jokunen, ja sitä olen arvostanut, mutta kyllä siihen lisäksi vielä tahtoisi tämän tällaisen, että se lumi pysyy maassa yli neljätoista minuuttia.
Tein lumiukon. Se on ehkä 30 senttiä korkea, sillä on mustapippurit silminä ja käsivarret on molemmat pitemmät kuin ukko itse. Se ei ole lumitaiteen mestariteos, se ukko, eikä sillä ole nenää eikä suuta. Mutta onpahan tehty. Kuuluu tehdä, kun on lunta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Meikäläisen lumiukolle kävi joulukuussa heikosti. Mutta se oli kummiskin aika hieno!
(Ja ehdottomasti pitää tehdä, kun on lunta.)
Vau, toi on salskea yksilö. Onneksi mulla ei ole kuvaa omasta kääpiöstäni.
Lähetä kommentti