42?

Näin Joskus Jossakin Jonkun näyttämänä (en yhtään voi muistaa näitä yksityiskohtia, mutta haluan silti kiittää Jotakuta tästä teosta) elokuvan After Life. Pidin siitä silloin ja se herätti ajatuksia. Nyt kun on kulunut aikaa (en tiedä paljonko, mutta on kumminkin kulunut) tiedän, että se teki minuun salaisesti suuremman vaikutuksen kuin edes heti silloin tajusinkaan. Elokuvan premissi on jäänyt vaivaamaan mieltä tavattoman sinnikkäästi. Se on, lyhyesti sanottuna, ajatusleikki: oletetaan, että sinun juuri nyt pitäisi valita elämäsi ajalta yksi ainoa muisto. Tästä eteenpäin eläisit iänkaikkisesti vain tätä yhtä ja ainoaa muistoa, loputtomiin. Ei mitään muuta, koskaan enää. Minkä muiston valitsisit?
Huh. Siinäpä on riittänyt pohtimista minulla jo pitkän aikaa. Ja pohtiessani olen ajatellut elämääni ja olemistani ja muistiani ja kaikenlaisia suuria asioita. Kovasti avaa ajattelulle aihetta, se kysymys. Eikä päästä irti.