keskiviikkona, heinäkuuta 25, 2007

Yön ainoa valopilkku

Intternetistä löytyy lukuisia blogeja, joissa taksikuskit enemmän tai vähemmän sarkastiseen sävyyn kertovat asiakkaistaan. Se ei ole ihme, siinä törmää jos jonkinlaiseen. Mutta reiluuden nimissä, on meillä asiakkaillakin muistoja taksikuskeista. Moneen kertaan on kuultu kuskin pohdintoja ilkeästä anopista ja hankalista lapsista, vieraantuneesta vaimosta ja menneestä uljaasta jalkapallourasta. On eksyilty, on sählätty mittarin kanssa, on halattu matkan päätteeksi.
Mukaviahan kuskit ovat, viimeistään pienellä viiveellä; äskettäin sain todella äkäisen mulkaisun kysyessäni saanko istua etupenkillä, mutta kun olin jonkin matkaa istunut kiltisti hiljaa takana, sanoi kuljettaja: "Jos laitan mittarin siksi aikaa pois, niin pysähdytäänkö ja tuut eteen istumaan?"

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minusta sellaiset blogit, joissa taksikuskit, poliisit tai ylipäänsä asiakaspalveluihmiset valittavat asiakkaistaan, ovat kamalan kiusallisia. Minusta asiakkasita valittaminen ei kuulu julkisuuteen, ei edes tai ehkä etenkään anonyyminä. Kavereille saa valittaa, mutta homma pitäisi osata jättää siihen.

Olen omalta osaltani ratkaissut asian niin ,etten lue moisia blogeja. Eipähän tuu paha mieli, enkä toisaalta ole mukana boostaamassa mositen sijoittumista blogilistalla (kun sen linkkejä kyitenkin pääasiassa käytän).

Taijamai kirjoitti...

En tykkää minäkään heistä. Boikotoidaan yhdessä!