Guts, no glory

Menin katsomaan huonoa elokuvaa, ja näinkin kaksi! Hyötysuhde! Tehokkuus!
Ensin oli Ultraviolet. Wikipedia tuolla nyt kertoo, että en vain ole riittävän taiteellinen enkä fiksu arvostamaan sarjakuvallista värimaailmaa ja kuvaustekniikkaa; näin olkoon. Leffa oli hämmästyttävää patsastelua violeteissa ja sinisissä ikkunattomissa huoneissa, taistelukohtaukset myötänolottivat jopa minua, enkä verkkokalvoja polttavan oranssin loppukohtauksen viimein saapuessa ymmärtänyt mitä koko hommassa oli tapahtunut. Syyttäisin liiallista selväpäisyyttä ja Rainbown lähdevettä, mutta seuralainen vakuutti ettei siideri avannut elämystä sen paremmin.
Kiireen vilkkaa työnnettiin soittimeen House of the Dead II, jolta toivottiin suurempaa reippautta. Alku olikin mitä iloisin - vähäpukeisuutta! Alastomuutta! Järjettömyyttä! Ikävä kyllä varsinaisen zombipuolen parhaat palat vilautetaan kiivasta tahtia alkutekstien lomassa. Että jos on aika kortilla, tämän leffan katsomisen voi hyvin lopettaa heti siinä alkutekstien loppuessa. Alamäkeä on siitä eteenpäin. Jos sellaisesta tykkää, lopussa odottaa katsojaa loputon seisahtunut kausi, jonka aikana epämiellyttävä hahmo kävelee ympyrää ja pitää mahtipontista monologia. Mitäpä sitä enempää voisi zombiraidalta toivoa!
Kaiken kaikkiaan erinomainen huono elokuvailta. Sarkasmilihakset saivat kaiken tarvittavan treenin ja mieli elähtyi.