Kas niin on kesä kiireinen ja sosiaalisuutta täynnään, ettei ihan kaikkina vuorokausina ole ihminen edes koneen ääressä höpisemässä blogiinsa. On juotu kuohuviiniä Baker'sissä eurolla per lasi, on grillattu useita kertoja päivässä, on huidottu Wiillä. On koottu palasista upea pterodaktyyli. Charmantti mäyräkoira on sittenkin kohdattu vielä uudelleen, ja tunteet ovat kuohuneet. Malja on kaikin puolin ollut ylitsevuotavainen.
Öinen autolla-ajelu ja Poets of the Fallin Late Goodbye ovat luodut yhteen. Kappale Soita kelloain (yhtä lailla Vicky Rostin ja Kikan versiona) sen sijaan on virus, jota ei saa aivoista pois. Kokeilkaa vaikka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti