Antropomorfismi

Puistossa oli perhedraamaa. Teini-ikäinen lokki ei halunnut päästää irti alkukodistaan, eikä kukaan meistä muistakaan oikein tiennyt mitä sanoa. Lokkinuori sanoi "Iii!" ja lähestyi aikuista. Illan kuluessa oletin että tämä aikuinen oli lokkiteinin lähisukulainen, koska se jaksoi ja jaksoi ja jaksoi. Teini siis tuli kohti ja sanoi: "Iii!" Aikuinen otti jalat alleen ja kipitti pois. Teini (harmaine höyhenineen, suloisena) perässä, "Iiii!" Aikuinen juoksee, juoksee minkä pieni ripakinttu pystyy. Teini juoksee kannoilla ja kiljuu. Aikuinen on kiusaantunut, tekee äkkikäännöksiä. Lapsi pysyy kannoilla, kiljuu kimeästi. Aikuinen löytää jotakin syötävää pensaasta, singahtaa äkkijyrkästi poispäin ja ehtii niellä asian. Teini rientää perään ja kirkuu ohuella äänellä. Aikuinen juoksee taas, juoksee paniikki silmissään. Nuoren nokka koskettaa aikuisen pyrstöä, ja ääni on yhä kimakampi. Nyt teini löytää maasta hylätyn mansikan. Syö, ja samalla sanoo haikeasti: "Iii..." Aikuinen seisoo metrin päässä ja silmäilee lasta tutkimaton ilme kasvoillaan.