Pikkulintu

Kävin pitkästä aikaa Pikkulinnussa. Se on aina eksoottinen ja ristiriitaisen tuntuinen paikka ihmiselle, jonka pubit muuten ovat sellaisia kuin Rotterdam ja Teerenpeli. Olut- ja viskivalikoima on huima, ja tuo paikalle väkeä kaukaa - kuten nyt eilen minut ja ystäväni. Ulkoiset puitteet ovat pienen lähiön kuppilan - paitsi että useimmat lähiöräkälät lienevät hiukan suurempia. (Olen kuullut huhuja paikan laajentumisesta, mutta vielä ei ollut siitä merkkejä.) Asiakaskunnassa sekoittuvat ne kauempaa matkanneet viskin- ja oluenystävät ja uskollinen puotilalainen kantaväestö. Tilanahtauden ansiosta samassa pöydässä istuu helposti kaksi eri seuruetta tai enemmänkin, ja turisti saa tilaisuuden tarkkailla kantaväen dynamiikkaa. Parikymppiset löytävät nurkkapöydästä kuusikymppiset kaverinsa, sedät astelevat huolellisin ja korkealle nostetuin askelin kohti miestenhuonetta ohi trendikkään tyttöseurueen, baarimikko käy lempeästi muistuttamassa kanta-asiakkaalle että on sovittu ettei tämä huuda niin kovin, ja tiskillä tilataan Karhua ja sitä suosikkiviskiä, joka maksaa 50 euroa per kaksi senttiä.