Tänään on tämän tämänkeväisen työruuhkahuippuni viimeinen päivä ja suuri huipentuma, ja kyllä kaikki huipentuukin. Univelkani, paikallaan kököttävien nivelieni kolotus, kofeiinin määrä verenkierrossa, paniikkisten viestien hujahtelu Brysselin pomon ja minun välillä, lannistukseni ja epätoivoni, ja valkohehkuinen vihani tekstinkäsittelyohjelmia, tekstiä, tekstin kirjoittajia, kirjoitetun kielen keksijöitä ja eurooppalaista ulottuvuutta kohtaan.
Lisäys: kello on kymmentä yli kuusi aamulla, ja lähetin juuri tiedostot Brysseliin. Yön aikana kissani häntä syttyi tuleen. Se vaikuttaa erinomaisen väistämättömältä asialta tapahtuvaksi juuri tänä yönä.
(Ei hätää. Kissa ei huomannut olevansa tulessa, ja on kokonaisuudessaan kärsinyt huolimattomuudestaan vain sikäli, että kiusaantui kun hänelle tuntemattomasta syystä halusin kosketella häntää.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti