Tuoksu

Minä en ole hyvä tuoksumaan. Sampooni tuoksuu tervalta, se on minulle tärkeää. Muuta ei sitten olekaan. Deodoranttini on tuoksuton (mutta aika tehokas!) . Kosteusvoiteella on oma tuoksunsa, mutta se ehtii hävitä yön aikana. On iho jota nuuskutan aina kun saan; sekin tuoksuu vain omalta itseltään.
Tänään haistoin bussissa, metrossa, metrossa ja taas bussissa tuoksuja. Sellaisia tuoksuja, joita en osaisi edes kuvitella itselläni tai tuttavillani. Tuoksuja, jotka toivat mieleen kaukomaita ja porealtaita, ja mansikoita ja lapsuuden. Ja kaikkein eniten sellaisen hyvyyden, joka ei koskaan ole ihan käden ulottuvilla mutta koko ajan ihan siinä melkein.
Perjantai kai toi nenäni ulottuville kaikki ne ihmiset, jotka tuoksuvat. Olin joka tapauksessa melkein pyörällä päästäni. Ne jotka suunnittelevat työssänsä näitä tuoksuja, ne ovat kieroja neroja. Ihailen heitä.