Talven ilot

Olin männäpäivänä ulkosalla ihanassa lumimyrskyssä. Bussi oli 20 minuuttia myöhässä sen takia, ja seisoin sen ajan tuulessa ja tuiskussa, palellutin itseni ytimiä myöten ja sain naamani ärtyneen punaiseksi ja turvonneeksi. Mutta se oli suurenmoista! Lisää lunta, sanon! Näkyvyys nollaan, hanget valkeat nietokset tänne hetinyt! (Autoilijat jättäkööt autonsa kotosalle tai ajakoot aivan aivan hiljaa. En nyt meinaa antaa syyllisyyden painaa, vaikka halajan kolarikelejä.) Lisäilona viimassa ja pyryssä on se, kun pääsee sieltä kotiin lämpimään ja riisuu märät vaatteet ja menee peiton alle ja lämpenee. Ja sitten kun malttaa nousta peiton alta, seisoo ikkunassa ja katsoo myräkkää ja ajattelee onnellisena, kuinka ei enää tarvitse rämpiä siellä. Ah.