Yritin tänään katsoa 40-luvulla tehtyä elokuvaa, mutta ei se onnistunut. Siinä elokuvassa oli nainen, joka saadakseen haluamansa työpaikan joutui tekeytymään kauhean rumaksi ja vastenmieliseksi. Hän teki tämän laittamalla päähänsä silmälasit. Nyt urkeni ura. Hankalaa oli, kun pomo osui samaan tanssiravintolaan illalla, ja siellä nainen oli ihan omana siviili-itsenään, eli ilman silmälaseja, eli kauniina. Mitä jos pomo nyt huomaisi tilanteen? Mutta ei pomo huomannut, kun eihän naisella ollut silmälaseja. Pomo ihastui naisen kauneuteen vain, eikä yhtään tietänyt että nainen oli hänen ruma työntekijänsä.
Tässä vaiheessa lakkasin katsomasta tätä elokuvaa.
Haluaisin nähdä jonkinlaisen sukupuun, että onko näitä tällaisia ihmisiä vielä muitakin kuin tämän elokuvan pomomies ja Lois Lane. Vähintään haluaisin listan elokuvista joissa tämä nimenomainen, melko vaikea-asteinen hahmotuskyvyn vajavaisuus on kantavana juonielementtinä, jotta voin niitä välttää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Eivätkös ne kaikki Shakespearin näytelmät, joissa esiintyy eriasteista naamioitumista, perustu perinpohjaiseen hahmotuskyvyn vajavaisuuteen. Lähtien Kesäyön unelmasta ja päätyen vuoteen 2008. Toistaiseksi, sillä eiköhän jatkumon tehtävä ole jatkua hamaan ikuisuuteen. Joka muuten on verraten pitkä aika. Näyttämötaiteen perinteita ei ole rikkominen.
Onneksi emme enää elä 40-lukua; nyt kultaisella 2000-luvulla telkussa sentään tiedetään, että kauniista naisesta saadaan ruma lisäämällä a) silmälasit ja b) hammasraudat. (Ref. Ugly Betty)
Silmälasien lisäksi mikä tahansa, joka peittää pienenkin kaistaleen kasvoista toimii. Vaikka ensimmäisenä mielessäni olikin Karhukopla, niin sama nerokas naamio palveli myös vanhoissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Linkistä näette sankarin, joka uskaltaa olla rohkeasti oma itsensä.
Lähetä kommentti