Red alert!

Edellisessä kodissani oli kesäaikaan harva se päivä horkkakoipia, vähemmän fobiaisissa piireissä myös kirsisääskinä tai vaaksiaisina tunnettuja. Siellä muodostimme vuosien kuluessa jännittyneen ja epämukavan rauhan tilan. Nykyinen koti on niin korkealla sekä maastossa että kerrostalossa, että tänne ei ötököitä juurikaan eksy, eikä horkkakoipia koskaan. Siksi oli korkean draaman hetki, kun astuin autuaan tietämättömänä suihkuun ja sieltä lehahti jättiläismäinen horkkakoipi. Minusta pääsi kiljahdus (ehkä kaksi), ja pienestä, hirvittävästä eläimestä pääsi varmaankin se, mikä sillä vastaa kiljahdusta. Pieni, hirvittävä eläin syöksähteli ilmeisesti paniikin ja epäorientaation tilassa ees taas, minä huidoin vastaavassa paniikin tilassa raajojani. Lopulta se meni jonnekin missä en nähnyt sitä, minä peseydyin erinomaisen rivakasti katse lattiaan luotuna, ja vetäydyin aikailematta olohuoneeseen pohtimaan sitä, kuinka kauan mahdollisesti saatan olla käymättä vessassa.