Fresh blooming hope, gay daughter of the sky!

Katsoin toisen kerran Eternal Sunshine of the Spotless Mindin. Se oli tälläkin kerralla hieno, ja tälläkin kerralla se sai minut suremaan Jim Carreyn kadotettua uraa. (Miksi, Jim? Miksi? Olisit voinut tehdä tällaisia koko ajan.) Mutta tällä kerralla se myös äkillisesti, viimein, kaikkien vuosien jälkeen, avasi minulle Alexander Popen runon Eloisa to Abelard. Tämän takia ihminen vanhenee.