Jotkut kirjat ja elokuvat aukeavat kolmekymppisenä paremmin kuin kaksikymppisenä, ja oletan että jotkut nelikymppisenä paremmin kuin kolmekymppisenä. Tämä on aika luonnollista. Kummallisempaa on se, että minun piti nähdä huimat kolmisen vuotta sitten ilmestynyt Love Actually kolme kertaa, ennen kuin se aukesi. Alan ymmärtää, että elokuvamarkkinointi on liian voimallinen vastustaja pienille aivoilleni; olen kuuliaisesti katsonut tämän elokuvan kaksi kertaa uskoen sen olevan romanttinen komedia, jollaisena se ei ole kauhean toimiva. Vasta kun sattui kolmas katselukerta (joskus olosuhteet vievät sellaiseen, vaikka elokuva ei olisi erityinen suosikki), putosivat suomut silmiltäni, näin elokuvan sellaisena kuin se on, ja ymmärsin sen hyvyyden. Se on älykäs ja hiukan viisaskin, inhimillinen. Surullinen. Hauska ja romanttinen, mutta ei romanttinen komedia.
Kiitos kysymästä, kyllä, on aika omituista elää näin tyhmänä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti