Katsoin The Lost Boysin. Nostalgia! Ihastuttavan 80-lukua, maailman lapsellisimmat uhoajavampyyrit, ja se teemakappale - se Cry Little Sister, tiedättehän, joka soi päässä ikiajat. Tämä tuli ilmeisesti yläasteiässä nähtyä aika monta kertaa, siitä päätellen kuinka pienimpiä detaljeja myöten tuttua kaikki minulle oli, vaikka en aikuisiällä muista katsoneeni. Ilahduttava tuokio.
Richard Donnerista ja Corey Feldmanista muistan, että pitäisi etsiä käsiin The Goonies. Siltäpä vasta nostalgian tuomaa ainutlaatuista temporaalista epäorientaatiota odotankin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Täälläkin katseltu tuo useaan otteeseen vuosien saatossa, ensimmäisen kerran joskus tenavana. Lukioaikoina näytin leffan kaverille, joka ei ollut sitä katsonut ikuna. Ei ymmärtänyt hän elokuvan hienoutta, huonona lähinnä piti. Minua otti pollaan. Pitäisi hankkia dvd:nä. Gooniesia en sitten olekaan luultavasti nähnyt useammin kuin kerran, se olisi kyllä varmaan kiva katsastaa taas.
Atso, Goonies on aivan klassikko! Luulen että jos sen on nähnyt yhdenkin kerran lapsena, se sietää helposti useamman katselun. Vaikeampi kyllä hahmottaa miten sen kokee, jos näkee aikuisena ekaa kertaa :).
Lähetä kommentti