sunnuntai, joulukuuta 23, 2007
Kystä kyllä
Olen tänään leiponut verileipää ja lohipiirakkaa ja tehnyt siianmätimoussea, ja kissani on auttanut kovasti. Sen kanssa leipominen on kuin hyvin nuoren ihmisen kanssa: "Kulta, älä laita kättä sinne veritaikinaan, tulee sotku. Nyt mun täytyy laittaa tää uuniin, varo kuumaa. Väistätkö ihan pikkuisen... Nuppu, ei kättä mätiin." Pieni ihminen tosin vähemmän kävelee pöydällä ja yrittää istua leipomukseen. Oletan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Täällä meikäläisen keittiössä nelijalkaisen "apurin" toiminta varsin samankaltaista :)
Ja valmiista tuotoksista saa sitten tyynesti välillä nyppiä kissankarvoja...
Lähetä kommentti