Ikea II

Kävin taas Ikeassa. En yleensä käy monta kertaa vuodessa (OIKEIN, TAIJAMAI!) mutta nyt kävin pienen veljyeni kanssa siksi että elämässäni oli viaton tarve kenkätelineelle. Lähdin siis, puhtain mielin. Olin katsonut intterverkosta, että todella halvalla saa kenkätelineen Ikeasta. Saavuimme sinne. Kiersimme veljyeni kanssa koko alakerran väärään suuntaan, ja puolivälissä kiertoa veljy etsi jostakin kärryt. Minä aloin lappaa näihin kärryihin asioita Ikean hyllyistä. Kiersimme sitten Ikean alakerran toiseen suuntaan, ja taas, ja taas. Kenkähyllyä ei löytynyt. Löytyi kaikenkaltaisia lakanoita, löytyi kynttilöitä, löytyi sohvatyynyjä, wok-pannu, veitsiä, keittötarvikkeita jos jonkinlaisia. Löytyi ihan kaikkea paitsi kenkäteline. Nyt olimme minä ja veljyeni uupuneita. Työnsimme raskasta kärryä kohti kassaa, kun näin myyjän. Vastahakoisena lähdin kysymään mistä kenkähyllyjä ehkä löytyisi. Yläkerrasta löytyisi, jos menisimme viidettä kertaa läpi alakerran ja löytäisimme hissit. Kolkkasin veljyeni Ikean kukkapurkilla ja työnsin kärryt yhdeksännen kerran halki Ikean alakerran, löysin hissit, ja vaelsin kolmetoista tuntia toisessa kerroksessa. Löysin halvan kenkätelineen, jonka vuoksi olin tähän kiirastuleen lähtenyt. Se kenkäteline on koottu syömäpuikoista, ja sen idea on se, että naurattaa todella paljon aina kun joku osuu olemaan se, jonka kenkä romauttaa koko kasan ja koko peli aloitetaan alusta!
Veljyeni tointui jonkinlaiseen tajunnantilaan ja määräsi minut valitsemaan metallisen kenkätelineen, joka sisältää ruuveja. Kiersimme neljä tuntia ja pääsimme hisseille. Kaksi tuntia ja 45 minuuttia hoimme yhdessä, että "22, 46!" ennen kuin löysimme sen kohdan, jossa Ikea todella ihanasti antaa paperia ja pikkuisen vauvalyijykynän ihmiselle. Nyt oltiin jo lähellä! Löysimme hissin.
Taivalsimme läpi Ikean alakerran sadatta kertaa tänä päivänä. Veljyeni voihki tuskissaan. Minua alkoi nälkä kaihertaa. Kenkähylly löytyi valtavasta varastosta koordinaattien mukaan, läheltä kassaa. Maksoin huimaavan summan. Horjuin ulos veljyeni tukemana.
Olen nyt kotona, ja veljyeni on myös turvassa. Rakkaat nuoret, toivon että tämä tarina antaa teille ajattelemisen aihetta.