Sortit

Valtavassa siivousprojektissa 2007 ollaan nyt pisteessä, jossa totean ettei tästä tällä erää tule tätä siistimpää. Ja kyllä täällä aika lailla siistimpää onkin kuin aloittaessa, mutta surullinen tosiasia on se, että minun kodistani ei koskaan tule sellaista kuin mummini koti. Parhaimmillaankin, juuri heti kaiken puunauksen ja raivauksen jälkeen, sekasorto vaanii reunamilla niin että aistin sen alati. Se vaanii, ja se alkaa pian levitä hiljaa ja kavalasti. Mummini kaltaisten ihmisten kodeissa on pelkästään puhdasta ja siistiä, siellä ei missään nurkassa piile sotkun siemen odottamassa hetkeään. Katson sellaisia ihmisiä ihmetyksen ja kateuden vallassa. Mahtaa olla upeaa olla sellainen.