tiistaina, marraskuuta 27, 2007
Maalaisserkku Neuvostoliitosta, päivää
Kävin tänään suuressa maailmassa, ihan Isossa Omenassa saakka. Ensin ajettiin ohi sisäparkkiovesta ja haahuiltiin lasten pöytään, kaukaiseen syrjäulkoparkkiin. Sitten olivat hissit vaikeita. Meneekö tämä nyt ylös? Mikä hissi nyt kilahti? Meneekö tämä ylös?! Sitten pääsin isoon Prismaan, ja siellä vaipui aivoni ylikuormituksen alla. Kuka koskaan aavisti että maailmassa on niin kovin, kovin monta margariinimerkkiä? Ei meillä kulma-Alepassa ole! Leipähyllyt ei loppuneet koskaan. Niin paljon leipää! Ihanaa leipää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ei sen väliä, paljonko leipää, vaan sen, kuinka hyvää. Avikaisen leipomon ruisvuokaa on vain yhtä laatua, mutta se saa keväiselle tuulelle, vaikka miten olisi jo sadonkorjuun aikakin jo jäänyt taa. Seuraavassa numerossa pohdimme kaikki yhdessä sitä, kytkeytyykö ruisleipäinen tuuli viime kevääseen, vai seuraavaan.
(Pienellä painettu präntti: vuoan lisäksi saa toki samasta taikinasta tehtyä limppua ja reikäleipää!)
Lähetä kommentti