Nyt se sitten tapahtui, että aloin parsia. En tiedä, kaipa se huomenna on otettava traktori ja lähdettävä sitä yläpeltoa katselemaan.
Sen haluaisin vielä tästä kodinhoidosta ja kunnon ihmisyydestä, että tässä vaiheessa prosessia olen reuhtonut, nostanut, kantanut, kurkotellut, kyyristellyt, jynssännyt ja kaikin puolin niin suuria määriä hikoillut, että jos maailmassa olisi oikeutta, olisin nyt laiha ja kiinteä. En näytä olevan. En ymmärrä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti