torstaina, lokakuuta 11, 2007

Kun vain pitkä on tie

Ajelin taas veljyeni seurana ratikalla ees taas. Minusta ratikalla ajaminen menee oikeastaan hukkaan, kun sillä halutaan paikasta A paikkaan B ja kirotaan tungosta ja viivästyksiä. Ratikassa pitää istua kiireettä ja päämäärättä ja katsoa kaunista Helsinkiä. Muillakin linjoilla kuin kolmosella - 1A on hurmaava! Pitää asettua ratikan rytmiin ja huojuntaan ja olla kaikessa rauhassa. Se on meditatiivista. Olen siellä aina aika onnellinen.
Tänään näin siellä myös vaeltavan sohvan. Ensin se odotteli ilmeisesti kadun ylitystä Hesarilla, myöhemmin illalla se nojaili kaiteeseen Hämeentiellä. Toivottavasti silläkin on levollinen ja tyytyväinen olo turisteeratessaan.

Ei kommentteja: