Aurinko paistaa todennäköisyyksien vastaisesti, ja elämä on ollut minulle hyvä. Siksi rohkaistuin lähtemään vaateostoksille. Sitähän se taas oli: kaikki pukukoppiin kannetut housut putosivat päältä saman tien, taikka vetskari tai napit eivät mahtuneet laisinkaan kiinni. Lahkeita käärin tietysti kaikesta puoli metriä. Kopin ovi ei mennyt kunnolla sulki vaan jäi siihen rako. Muut kopit olivat pysyvästi varattuja, paitsi se jossa ei ollut minkäänlaista lukkoa enää jäljellä. Takille ja laukulle ei ollut koukkuja, ja kokeiltavaksi kannettuja vaatevuoria ripustelin oven tirkistysraon peitoksi. Tuli hiki tietysti, ja pissahätä ihan heti koppiin astuttua. Riisuin ja puin, juoksin etsimään sitä kokoa joka osuisi putoamisen ja puristamisen väliin, ja riisuin ja puin. Kiukkuisen uhmakkaana lähdin lopulta kassaa kohti mukanani kahdet erilaisilla tavoilla epämääräisesti istuvat lahjevaatteet, ja matkalla tempaisin rintaliivihyllystä sokkona jotakin käteeni. Tässä ei #¤%& lähdetä enää lähellekään mitään koppeja! Nyt suorinta tietä Alkoon!
Kotona kävi ilmi, että omistan nyt rintsikat, joissa on mustia sydämiä ja Ressu. Koko on ällistyttävää kyllä oikea.
Tätä en taas vähään aikaan tee. Kippis!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti