P&P vaiko P&P?

Katsoin (tylsissäni itse asiassa toista kertaa) vuoden 2005 Pride and Prejudice -adaptaation, sen jossa on Keira Knightley. Kun BBC:n Ainoa Oikea versio on viimeiseltä katselulta niin tuoreena mielessä, on pakko vertailla. Ihan nopeasti vain!
Vaikka minusta tuntuu että minun kuuluisi tykätä enemmän elokuvaversion maanläheisemmästä ja mahdollisesti realistisemmasta lähestymistavasta vaatteisiin ja kampauksiin, en kuitenkaan oikeastaan tykkää. Minusta Lizzyn ei tarvitse näyttää homssuiselta ja muodottomalta, vaikka Janen kuuluukin olla perinteisemmin kaunis.
Mistä päästään siihen, että elokuvaversiossa minä viimeinkin uskon, että Jane on perheen kaunotar. Rosamund Pike on kaunis juuri sellaisella suloisella ja klassisella tavalla kuin Janen kuuluu olla, ja toimii juuri oikeanlaisena kontrastina Keiran Lizzylle. Tämä aspekti on aina vaivannut minua BBC:n versiossa.
Mutta se Darcy... Aijjaijjai. Tämä Matthew Macfadyen on ihan symppis ja varmastikin hieno ihminen. Mutta voi tavatonta. Että Darcyna? Ei, ei, ei. Voin joissakin olosuhteissa sallia, että Darcyna on joku muu kuin Colin Firth - mutta ei tämä mies. Kiitos. Tämä on ratkaiseva asia, koska tämän takia elokuvaversio menettää kaikki vatsaolopisteet. Yhtään kertaa ei vatsa tee kuperkeikkaa tämän herra Darcyn katseiden takia.
Tom Hollander herra Collinsina sen sijaan on loistava. Hahmo on kirjoitettu paremmin kuin sarjassa, ja myös paremmin kastattu. (Kyllä, aion tehdä siitä suomenkielen sanan. Kastata! Kastata! Nih.)
En tiedä millaista Austenin ajan maalaisseurapiirien tansseissa oikeasti oli, mutta minua miellyttää enemmän elokuvan remakampi, lämminhenkisempi ja kaoottisempi kuvaus. Elokuvassa tanssiminen näyttää paikoin myös hengästyttävältä ja hauskalta, eikä pelkästään hitaalta ja muodolliselta.
Ja viimeiseksi: koko se kohta, kun Lizzy ja Darcy odottamatta tapaavat toisensa Darcyn kotikartanossa on kerta kaikkiaan paljon, paljon paremmin toteutettu BBC:n sarjassa. Kirjoitettu, ohjattu, näytelty paremmin. Ja se on sentään yksi avaintilanteita koko tarinassa. (Enkä sano tätä siksi, että Colin Firthillä on siinä märkä paita. En ihan oikeasti. En!)
Siinä sitä ollaan. Puolensa kaikella, ilmeisestikin. Nyt kun ajattelen, taisin tietää sen totuuden maailmasta jo ennen tätä piinallisen pitkällistä pohdintaa. Hukkaan män.