Tänään lähdin niin tomerasti junalle, että jätin kotiin kaikkinaiset kirjat sekä muut materiaalit lasten opettamista varten. Pidettiin sitten improvisaatiotekniikalla ja liitutaulun avulla aivan erityisen tiukka luento kielen käsitteistä ja hirsipuun säännöistä. (Joka vuosi löytyy hirsipuun suhteen se lapsi, joka viehättyy mahtavasti sabotaasin ajatuksesta ja ehdottaa joka peliin, että X! ja Z! ja hihittelee sitten tyytyväisenä, kun hirsipuu rakentuu.)
Minua viime aikoina hämmentänyt ilmiö on se, että kun ajan pyörällä pyörätietä ja saavun suojatien kohdalle, niin jokainen auto, ja bussi ja rekka ja joulupukin reki, pysähtyy että pääsen yli. Vaikka jo seison siinä ihan pysähdyksissä odottamassa, että menisivät ensin. Vallan melkein kiusaannuttaa moinen. Kun olen jalkaisin liikkeellä, tällaista ei satu ollenkaan näin johdonmukaisesti. Päinvastoin saan siinä seisoskella maailman menoa pohtimassa usein hetken jos toisenkin, kun autot menevät menojaan. Miksi näin? Onko polkupyörä prestiisimpi kuin pelkät jalat?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Polkupyörät on metallia ja raapivat ikävästi auton peltejä. Ihmiset on pehmeitä, paitsi soljet ja vetoketjut.
--liw
Lähetä kommentti