Katsottiin Fanny ja Alexander. Se oli pitkä, ja se oli hieno. Itkeskelin paljon, mutta nauroin kanssa. Loistavan humaani teos. Ei symbolistista tuijottelua vieläkään.
Vähän oli hämmästyttävää se, että Fannyn ja Alexanderin isän rooliin oli kastattu mies, joka oli kaiken järjen mukaan 15 tai 20 vuotta vanhempi kuin roolihahmon oli tarkoitus olla. Olihan suoritus hieno, mutta kaipa nyt Ruotsista olisi joku toinenkin näyttelijä löytynyt, joka olisi sen kyennyt tekemään. Joku, joka olisi ollut vähäsen enemmän kuin 11 vuotta nuorempi kuin äitiään näytellyt henkilö.
Seuraavaksi listalla se Kesäyön hymyilyä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti