Kolme kirjaa

Kun olin lukenut Time Traveler's Wifen kolme tai neljä kertaa, aiheutti merkillepantavan terävä havaintokykyni sen, että huomasin sen kannessa mainoslauseen: "This is the new The Lovely Bones."
Tämän takia oli tietenkin saatava lukea tämä Lovely Bones. Onnistuttuani tilaamaan sen parin vaikeuden kautta (ja löydettyäni sen sitten kirjakaupan hyllystä halvemmalla) luin odotellessani Alice Seboldin toisen teoksen The Almost Moon. Se oli kolkko kirja. Kirjailijan ja minua viisaampien ihmisten mielessä sen tarina varmaankin johtaa johonkin, mutta minun mielessäni ei, ja kaikki siinä tuntuu turhalta ja hukkaanheitetyltä.
Tämä ei luvannut hyvää, mutta kun The Lovely Bones sitten aikanaan saapui, se oli helpotus. Tämä kirja on kaunis. Se voisi helposti olla kolkko, kuten Seboldin seuraava teos, mutta ei ole. Se on optimistinen ja lämmin. Se voisi melkein olla liian lässy, mutta ei kuitenkaan ihan ole, vaan pysyy lakonisuudellaan viivan oikealla puolella. Kannattaa. (Mutta ei se Time Traveler's Wifelle vedä vertoja.)