perjantaina, lokakuuta 17, 2008
Puolivuosittainen absurdia
Kävin kampaajalla. Se on aina yhtä suurta seikkailua. Tälläkin kertaa tuli vähän oudonnäköinen ja ohut tukka, vaikka ei höylätty ollenkaan niin paljon kuin edellisellä, tyrmistyttävällä kerralla. Nyt jäi evääksi ohjeet föönata aina tukka pesun jälkeen (dream on), laittaa ennen pesua syvähoitoa tahi muuta "hapanta", koska sitten hiukset "erottautuu paremmin" (ah ma nauran), ja suoristaa tukkaa kuumalla raudalla, koska siitä seuraa jotakin (millaiset olot planeetallanne vallitsevat, neiti kampaaja?).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Onneksi olkoon sinulle, Taijamai!
Melkoinen rituaali sinulla viettää merkkipäivää. Minä olisin kyllä valinnut viisisataa jätskiä, mutta ehkei meillä olekaan kovin samanlainen maku eikä varsinkaan arvomaailma, kun alituiseen ravaat parturissa päästämässä teräviä esineitä kiinni hiuksistoon. Hui olkoon, nyt näen taas painajaisia valveillakin.
Kiitos!
Itse olen elämäni varrella järkyttynyt joskus pahemman kerran, kun läheiseksi kokemieni ihmisten kasvoista on äkkiä kadonnut viiksi. Viiksi, jota olen omin käsin vahannut! Tällaisesta toivun joskus, jos kohtalo sallii.
X-D
Luulen että onnistunut kampaajakäynti vaatii jonkinlaisen ääriasenteen esittämistä omien toiveiden suhteen. Itse olen sanonut esim. että vihaan hiustenlaittoa ja ennemmin otan millin siilin kuin paplareita/föönausta vaativan tukan. Ja heittänyt lopuksi haasteen, että liian lyhyeksi ei voi leikata. Lopputulos on yleensä about sellainen, mitä oikeastikin haluaisin, paitsi joskus vähän turhan pitkä (ja oikeastihan olen valmis sukimaan pieniä määriä vahaa tukkaani)
Parturikampaajien planeetalla ei taida olla sellaista ilmiötä kuin hiukset joita ei laiteta / jotka eivät vaadi kummoistakaan laittamista.
t. Hanna Hartiapituudesta luopunut
Lähetä kommentti