Kun makaan sängyssäni ja katson siitä käsin ikkunaan, näkyy pelkkää taivasta. Siinä voin maata ja kuvitella, että asuntoni on kokonaan ilmassa ja lentää juuri jonnekin.
Lapsena luin uudelleen ja uudelleen ihanaa Annie M. G. Schmidtin kirjaa Lentävä hissi. Ylintä nappia painamalla hissi nousi ilmaan ja lensi, ja alas pääsi alimmalla napilla. Hahmot sisustivat hissin pitsiverhoin ja sensellaisin. Dan Simmonsin Hyperionissa minut lumoaa konsulin avaruusalus, jonka parvekkeella hän juo kahvia ja lentää sitten ihan minne haluaa. Teleporttauksesta viis, mutta että lentää omalla kodillaan!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Juuri joku päivä muistelin lapsuudessani tv:stä tullutta muistaakseni norjalaista scifisarjaa, jossa pojan huone olikin avaruusalus.
Se oli hieno.
Pitäisi ehkä jaksaa kaivaa sen nimi jostain.
Lähetä kommentti