Ei itketä lauantaina

Vietin illan yksivuotiaan seurassa. Istuimme portaissa ja luimme paljon kirjoja, joista hänellä oli vahvoja mielipiteitä. Sitten hän söi iltapalaa, vaikka maailma harmittikin häntä. Makuuhuoneessa yöpuku päällä häntä lakkasi aivan kokonaan harmittamasta mikään, mikä onkin minustakin nukkumaanmenemisen paras puoli. Juttelimme lakanan kuvioista ja maidosta, ja minä lauloin yhden tuutulaulun ja juttelimme hiukan siitäkin. Sitten hän ryhtyi nukkumaan. Se kaikki oli minusta aika mukavaa.